Tänään on taas sellainen olo, että voisin vain nukkua, mutta tuskin sekään auttaisi olooni. Olen koko viikon nähnyt joka yö unta siitä, kuinka menetän luottotietoni kun en pysty suoriutumaan laskuistani.

En tiedä kauanko jaksan tällaista että elämälläni ei ole mitään tarkoitusta muuta kuin stressata siitä mitä laskuja tulee päivän postissa, soitella perintäfirmoihin ja tehdä suunnitelmia ja yrittää pysyä tehdyissä suunnitelmissa. Olen nyt joutunut tekemään suunnitelmia muutamaan laskuun. Ihan ekat suunnitelmat kuin tein, itkin puhelimessa. Hieman noloa.

Nyt olen jo osan suunnitelmista saattanut maksuun astikin. Uusimmat suunnitelmat jotka olen tehnyt, on tehty nyt pidemmälle ajalle, että summa on tullut alle 100 euron per erä. Toki ne laskut on sitten olleetkin isompia. Mutta olen ymmärtänyt että suunnitelmien teon ansiosta ja niissä myös pysymisessä on se etu, että luottotietoni tulee säilymään.

Tiedän että joskus olen velaton, mutta kauanko siihen menee, en halua edes ajatella. On kurja miettiä, että oman tyhmyyden takia maksan vielä ensi vuonnakin vanhoja velkoja. Oppisinko tästä sitten jotain? Kun ajattelin nyt omaa tyhmyyttäni, pelkään etten opi.

Pelifirmat joissa pelasin, on kaikki jäädytetty puoleksi vuodeksi ja kun se aika on ohi, irtisanoudun niistä ihan kokonaan. Pelaaminen ja minä ollaan yhdessä huono yhdistelmä.

Täytyy sanoa vaikka tunnenkin itseni kakkosluokan kansalaiseksi soittaessani perintäfirmoihin, on palvelu joka firmassa ollut todella hyvää. Jos näin ei olisi, tuskin olisin uskaltanut mitään suunnitelmia tehdäkään.

Huomenna on taas uusi viikko edessä, viisi päivää jolloin tulee posti. Mitähän laskuja sieltä seuraavaksi tulee? Pelkään jo etukäteen kotiin tulemista.