Tänään on taas sellainen olo, että voisin vain nukkua, mutta tuskin sekään auttaisi olooni. Olen koko viikon nähnyt joka yö unta siitä, kuinka menetän luottotietoni kun en pysty suoriutumaan laskuistani.

En tiedä kauanko jaksan tällaista että elämälläni ei ole mitään tarkoitusta muuta kuin stressata siitä mitä laskuja tulee päivän postissa, soitella perintäfirmoihin ja tehdä suunnitelmia ja yrittää pysyä tehdyissä suunnitelmissa. Olen nyt joutunut tekemään suunnitelmia muutamaan laskuun. Ihan ekat suunnitelmat kuin tein, itkin puhelimessa. Hieman noloa.

Nyt olen jo osan suunnitelmista saattanut maksuun astikin. Uusimmat suunnitelmat jotka olen tehnyt, on tehty nyt pidemmälle ajalle, että summa on tullut alle 100 euron per erä. Toki ne laskut on sitten olleetkin isompia. Mutta olen ymmärtänyt että suunnitelmien teon ansiosta ja niissä myös pysymisessä on se etu, että luottotietoni tulee säilymään.

Tiedän että joskus olen velaton, mutta kauanko siihen menee, en halua edes ajatella. On kurja miettiä, että oman tyhmyyden takia maksan vielä ensi vuonnakin vanhoja velkoja. Oppisinko tästä sitten jotain? Kun ajattelin nyt omaa tyhmyyttäni, pelkään etten opi.

Pelifirmat joissa pelasin, on kaikki jäädytetty puoleksi vuodeksi ja kun se aika on ohi, irtisanoudun niistä ihan kokonaan. Pelaaminen ja minä ollaan yhdessä huono yhdistelmä.

Täytyy sanoa vaikka tunnenkin itseni kakkosluokan kansalaiseksi soittaessani perintäfirmoihin, on palvelu joka firmassa ollut todella hyvää. Jos näin ei olisi, tuskin olisin uskaltanut mitään suunnitelmia tehdäkään.

Huomenna on taas uusi viikko edessä, viisi päivää jolloin tulee posti. Mitähän laskuja sieltä seuraavaksi tulee? Pelkään jo etukäteen kotiin tulemista.

Ihanaa on torstai. Tänään tuli taas laskuja postissa, mutta maksoin kaikki heti pois. Tuli parempi mieli kerralla. Selvitin kaikki laskuni ja laitoin ne eräpäivän mukaan järjestykseen. Vaikka laskupino oli hieno, on se selvästi jo ohentunut. Enää ei ahdistanut niin lujaa katsella niitä valkoisia A4:a.

Koska oloni on nyt näin mainio, voin surutta sanoa kaikille, että paistaa se aurinko sinne risukasaankin!

Maanantai. Jo sanana se on sellainen, joka saa mun sydämen lyömään tahtia liian lujaa. Maanantai tietää aina sitä, että posti tulee taas viisi kertaa viikossa. Tänään ei tullut laskuja. Se oli huojentavaa.

Töissä yritin taas tehdä töitä sellaisella vauhdilla ettei ajattelemisella jäisi aikaa. Näin kotona istuessa pyrkii ajatukset väkisinkin pintaan. Tänään on taas sellainen "kuinka sä voit olla noin tyhmä" -päivä...

Tiedän että kovalla työllä, makaroonilla ja vedellä, mä pääsen siihen tavoitteeseen joka mulla on. Vuoden loppuun mennessä ei postiluukustani tule enää karhukirjeitä. Tiedän että pystyn säilyttämään luottotietoni, mutta kovaa ja rankaa tämä aika tulee olemaan.

Onneksi siitä voin ottaa opikseni. Kun tästä olen selvinnyt, tulen tekemään kaikkeni, ettei kukaan mun lähimmäisistä joudu kokemaan samaa.

 

No niin, siirrän päiväkirjani tänne nettiin, josko näin saisin myös itseni tajuamaan paremmin missä menen ja samalla voin auttaa sanoillani myös muita.

Kerron hieman itsestäni. Olen hyvässä perheessä kasvanut, vakituisessa työssä ja korkeakoulu käytynä. Koskaan en ole vain oppinut kuinka rahaa käytetään. Aloitin viime vuoden loppu puolella pelaamisen, toki olen aina silloin tällöin laittanut muutaman euron Ray:lle, mutta nyt löysin nettipelit. Sinne saatoin viikossa syöttää monta sataa euroa. Homma lähti käsistä siinä vaiheessa, kun otin ensimmäiset pikavippini. Alussa otin vain yhden tai kaksi, ja maksoin ne heti pois kun sain palkan. Tänään on tilanne se, että olen tehnyt perintäfirmojen kanssa ensimmäiset maksusuunnitelmat, laittanut laskut nättiin pinoon ja nyt vain alan lyhentää velkaani. Velkaa on muutama tonni. Ihan liikaa. Mutta koska en aio menettää luottotietojani, aion tehdä kaikkeni että selviän tästä tilanteesta. Jos en puoleen vuoteen saa itselleni uutta vaatetta niin haittaneeko tuo mitään? Mieluummin uusi vaate puolen vuoden päästä kuin merkintä luotoissa.

Olen syvästi päättänyt että tästä kaikesta nousen vielä jaloilleni ja opin käyttämään rahaa. Rankkaa tämä tulee olemaan, mutta lopussa kiitos seisoo. Joskus, vielä joskus olen velaton.